Yleinen – talometri.fi

Suomessa oli vuoden 2026 alussa 92 287 asunto-osakeyhtiötä*. Jokaisella niistä on osakkaat, hallitus, tilinpäätös ja tase.

Yksi asia niistä kuitenkin yleensä puuttuu: analyytikko.

Taloyhtiötä ei tavallisesti ajatella yrityksenä samalla tavalla kuin pörssiyhtiötä, vaikka rakenteessa on paljon samaa. Sillä on omaisuutta, velkaa, juoksevia kuluja, tulevia investointeja ja omistajia, jotka viime kädessä kantavat taloudellisen vastuun.

Tässä kirjoituksessa katsotaan taloyhtiötä samoilla silmälaseilla, joilla mitä tahansa muutakin yhtiötä voisi tarkastella: mitä tase kertoo, mitä tunnuslukuja kannattaa seurata ja ennen kaikkea mitä taloyhtiön papereista ei löydy valmiina lainkaan.

Miksi taloyhtiön tasetta ei kannata lukea sellaisenaan?

Tavallisessa osakeyhtiössä tase kertoo, mitä yhtiö omistaa ja mitä se on velkaa.

Taloyhtiössä perusajatus on sama, mutta kuva jää helposti vajaaksi.

Taseessa näkyy rakennuksen kirjanpitoarvo. Se perustuu hankintamenoon ja poistoihin, eikä kerro suoraan mitään siitä, missä kunnossa rakennus juuri nyt on.

Taseessa näkyvät myös yhtiön lainat. Ne kertovat yleensä siitä, mitä korjauksia tai muita hankkeita on jo tehty ja miten niitä rahoitetaan.

Sen sijaan taseessa ei näy se, mitä on vielä tekemättä.

Jos putket, julkisivu, katto tai muu merkittävä rakennusosa lähestyy uusimista, tuleva kustannus ei yleensä näy taseessa velkana ennen kuin hankkeesta on päätetty ja se on rahoitettu.

Osakkaan kannalta vastuu on silti olemassa.

Korjaus tehdään ennemmin tai myöhemmin, se maksaa rahaa ja kustannus päätyy lopulta osakkaille tavalla tai toisella: vastikkeina, rahastosuorituksina tai asuntojen markkina-arvon kautta.

Sijoittajakielellä tätä voi ajatella taseen ulkopuolisena vastuuna. Velvoite ei vielä näy kirjanpidossa, mutta taloudellinen vaikutus on olemassa.

Tässä on mielestäni taloyhtiöanalyysin olennaisin kohta. Suuri osa muista luvuista löytyy valmiina papereista. Tuleva korjaustarve pitää sen sijaan arvioida erikseen.

Mitkä tunnusluvut taloyhtiöstä kannattaa lukea?

Yhtiölaina osaketta kohden.

Velaton hinta muodostuu myyntihinnasta ja asuntoon kohdistuvasta yhtiölainaosuudesta. Kaksi asuntoa voi näyttää myyntihinnaltaan lähes samanlaisilta, mutta velattomissa hinnoissa voi olla kymmenien tuhansien eurojen ero.

Siksi asuntoja verrattaessa velaton hinta on huomattavasti käyttökelpoisempi lähtökohta kuin pelkkä myyntihinta.

Hoitovastike ja hoitokulut.

Kerrostaloyhtiöiden hoitokulut olivat vuonna 2025 keskimäärin 6,17 €/m²/kk, ja ne nousivat vuodessa 1,3 prosenttia. Hoitovastikkeet nousivat samassa ajassa 5,7 prosenttia**.

Pelkkää pientä hoitovastiketta ei kuitenkaan kannata automaattisesti pitää hyvänä asiana. Jos oman yhtiön kustannustaso poikkeaa selvästi vastaavista taloista, kannattaa selvittää miksi. Taustalla voi olla tehokasta taloudenpitoa, mutta yhtä hyvin kyse voi olla siitä, että jotakin on lykätty tai tuleviin menoihin ei ole varauduttu.

Rahoitusvastike ja lainan takaisinmaksuaika.

Näistä näkee, mitä on jo tehty ja kuinka pitkäksi aikaa tehtyjen investointien kustannukset on jaettu tuleville vuosille.

Pelkkä lainan määrä ei siis vielä kerro kaikkea. Olennaista on myös se, millä aikataululla laina maksetaan pois.

Kunnossapitotarveselvityksen ikä.

Asunto-osakeyhtiölaki edellyttää hallitukselta vuosittain esitettävää selvitystä seuraavan viiden vuoden kunnossapitotarpeesta.

Kannattaa katsoa paitsi mitä selvityksessä lukee, myös milloin se on laadittu ja onko sitä aidosti päivitetty. Jos teksti näyttää vuodesta toiseen samalta, se kertoo jotain myös siitä, kuinka aktiivisesti yhtiössä seurataan rakennuksen kuntoa.

Toteutuneet korjaukset ja niiden vuodet.

Korjaushistoria kannattaa nähdä aikajanana, ei vain luettelona.

Mitä on uusittu? Milloin? Mitä on edelleen alkuperäistä?

Kun nämä asiat laittaa järjestykseen, rakennuksen tilanne alkaa usein hahmottua paljon paremmin kuin pelkkää yksittäistä PTS-listaa lukemalla.

Miksi halpa vastike voi olla siirretty lasku?

Vastike on käytännössä hinta siitä, että taloa ylläpidetään.

Jos vastike on matala, se voi olla hyvä asia. Mutta varsinkin vanhemmassa talossa kannattaa aina selvittää, mistä matala taso johtuu.

Ajatellaan kahta samanikäistä taloa.

Toisessa hoitovastike on 4,80 €/m²/kk ja toisessa 6,40 €/m²/kk.

Ensimmäinen näyttää nopeasti ajateltuna edullisemmalta.

Tilanne muuttuu, jos kalliimmassa yhtiössä on vuosien aikana kerätty korjausrahastoa, uusittu ikkunat ja teetetty ajantasainen kuntotutkimus, kun taas halvemmassa yhtiössä vastike on pidetty matalana lykkäämällä hankkeita.

Silloin ero ei välttämättä ole siinä, että toinen yhtiö olisi tehokkaampi.

Ero voi olla siinä, että toisessa osa tulevista kustannuksista on jo maksettu ja toisessa ne odottavat vielä edessä.

Korjaus tulee joka tapauksessa jonkun maksettavaksi. Osakkaan kannalta olennainen kysymys on, miten kustannus ajoittuu ja millä tavalla se kerätään: vähitellen vuosien aikana vai suurempana laskuna silloin, kun korjausta ei enää voida siirtää.

Mistä korjausvelan suuruus lasketaan?

Peruslogiikka on lopulta melko yksinkertainen.

Tarvitaan kolme asiaa: mitä rakennukseen kuuluu, minkä ikäisiä rakennusosat ovat ja mitä niiden uusiminen maksaa.

Rakennusosille on olemassa julkaistuja tyypillisiä teknisiä käyttöikiä.

Esimerkiksi:

vesi- ja viemärijärjestelmä noin 50 vuotta
betonielementtijulkisivu noin 40 vuotta
bitumikermikatto noin 28 vuotta
hissin modernisointi noin 25 vuoden välein

Myös uusimiskustannuksille löytyy julkisia tilasto- ja barometrilähteitä.

Isännöintiliiton Putkiremonttibarometri 2026 antaa putkiremontin hinnaksi 890 €/m² koko maassa ja 1 000 €/m² pääkaupunkiseudulla.

Kun rakennusosan ikää verrataan sen tyypilliseen käyttöikään ja mukaan otetaan uusimiskustannus, voidaan arvioida, kuinka paljon tulevaa korjaustarvetta rakennukseen on kertynyt euroina neliötä kohden.

Kun sama laskenta tehdään kaikille olennaisille rakennusosille ja tulokset lasketaan yhteen, saadaan luku, jota voidaan käyttää eri talojen vertailuun.

Täydellistä arviota tästä ei silti synny, koska jokainen rakennus ja jokainen urakka on erilainen. Vertailun kannalta olennaisempaa onkin se, että laskenta tehdään samalla tavalla jokaiseen kohteeseen.

Talometri tekee tämän laskennan taloyhtiön omista dokumenteista.

Menetelmä on julkinen: käyttöikä- ja hintaoletukset ovat samoja jokaisessa kohteessa ja ne julkaistaan lähdeluokkineen palvelun osana.

Kohdekohtaisia urakkahintoja ei sovitella malliin, koska yksittäiset urakat poikkeavat toisistaan huomattavasti. Vertailukelpoisuus syntyy siitä, että eri talot lasketaan samoilla oletuksilla.

Ajatus on siis se, että mittari pysyy samana, vaikka talo vaihtuu.

Yksi asia on kuitenkin hyvä täsmentää etenkin sijoittajan näkökulmasta.

Talometri ei ole luottoluokitus eikä sitä pidä tulkita sellaiseksi.

Se on laskennallinen arvio rakennuksen korjaustarpeesta ja sen ajoituksesta. Se ei ota kantaa yhtiön maksukykyyn tai vakavaraisuuteen samalla tavalla kuin varsinainen luottoluokitus.

Mitä varovaisuusperiaate tarkoittaa käytännössä?

Talometrin laskennassa ei oleteta tehdyksi sellaista korjausta, josta dokumenteissa ei ole näyttöä.

Jos esimerkiksi kunnossapitotarveselvityksessä tai isännöitsijäntodistuksessa ei ole merkintää jonkin rakennusosan uusimisesta, järjestelmä käsittelee sen alkuperäisenä.

Raportissa kerrotaan tämä avoimesti.

Käytännössä tämä voi joskus tarkoittaa sitä, että hyvin hoidettu talo näyttää laskennassa todellista tilannetta heikommalta, jos jokin tehty korjaus ei vain ole päätynyt dokumentteihin.

Tämä on tietoinen valinta.

Ostajan näkökulmasta dokumentoimatonta korjausta on vaikea erottaa tekemättömästä korjauksesta pelkkien papereiden perusteella.

Jos korjauksesta löytyy myöhemmin tosite, Talometri-raportti päivitetään maksutta 90 päivän kuluessa raportin toimituksesta.

Tarkoitus ei siis ole väittää, että puuttuva tieto tarkoittaisi automaattisesti tekemätöntä remonttia. Tarkoitus on tehdä näkyväksi se, mistä tiedetään varmasti ja mistä ei.

Sarjan kolmannessa osassa siirrytään taseesta rappukäytävään ja katsotaan, mitä pienet laiminlyönnit voivat yhdessä tarkoittaa.

Katso oman taloyhtiösi tunnusluvut euroina

Talometri muuttaa taloyhtiön dokumentit — isännöitsijäntodistuksen, kunnossapitotarveselvityksen, tilinpäätöksen ja talousarvion — laskennaksi, jota voi verrata toiseen taloon.

Raportissa näkyvät korjausvelka euroina ja euroina neliötä kohden, KORJAUS- ja HOITO-luokka asteikolla A–E sekä TALOUS-luokka (beta), komponenttikohtainen erittely sekä 20 vuoden näkymä tulevista korjauksista.

Lataa isännöitsijäntodistus osoitteessa talometri.fi/beta, niin saat talon maksuttoman pika-arvion. Täyden raportin voit ostaa suoraan palvelusta — palvelu on beta-vaiheessa.

Talometri on laskennallinen arvio. Se ei ole kuntoarvio eikä kuntotarkastus, eikä se korvaa ostajan selonottovelvollisuutta.

* (Patentti- ja rekisterihallitus, Tilastokeskuksen julkaisema tieto) ** (Tilastokeskus, asunto-osakeyhtiöiden talous)

Kun ostat kerrostaloasunnon, et oikeastaan osta vain asuntoa. Ostat taloyhtiön osakkeita ja samalla oman osuutesi koko yhtiön tulevista remonteista ja kustannuksista.

Siksi pelkkä asunnon velaton hinta ei vielä kerro, onko kohde oikeasti kallis vai halpa. Sen rinnalle pitäisi aina laskea myös se, mitä taloyhtiössä on tekemättä ja kuinka suuri osa tulevista korjauksista osuu juuri sinun maksettavaksesi.

Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen mahdollinen remontti pitäisi ennustaa vuosikymmenien päähän täydellisesti. Tarkoitus on yksinkertaisempi: ennen tarjouksen tekemistä pitäisi ymmärtää, mitä talossa on jo tehty, mitä on vielä tekemättä ja minkä suuruisista summista puhutaan.

Miksi asunnon hinta ei ole koko totuus?

Asunnon myyntihinta on se summa, jonka maksat myyjälle.

Velaton hinta taas muodostuu myyntihinnasta ja asuntoon kohdistuvasta yhtiölainaosuudesta. Jos vertailet kahta asuntoa keskenään, velaton hinta on näistä kahdesta yleensä käyttökelpoisempi lähtökohta.

Sekään ei kuitenkaan kerro koko kuvaa.

Velattoman hinnan ulkopuolelle jää kaikki se, mitä taloyhtiössä on lähivuosina tai myöhemmin tehtävä, mutta mitä ei vielä ole rahoitettu tai päätetty. Putkiremontti, julkisivu, ikkunat, katto, hissi, salaojat tai lämmitysjärjestelmä eivät välttämättä näy tämän päivän hinnassa tai yhtiölainassa lainkaan.

Silti niiden kustannukset eivät katoa mihinkään.

Ne tulevat myöhemmin maksettavaksi esimerkiksi suurempina vastikkeina, uutena yhtiölainana tai suoraan osakkailta kerättävänä rahoituksena. Ja vaikka et itse ehtisi maksaa remonttia omistusaikanasi, tuleva korjaustarve voi näkyä siinä hinnassa, jonka seuraava ostaja asunnosta suostuu maksamaan.

Siksi käytännöllinen tapa ajatella asunnon vertailuhintaa on tämä:

velaton hinta + oma osuus tulevista korjauksista

Kun tämän tekee kahdelle eri kohteelle samalla tavalla, eri-ikäiset ja eri kunnossa olevat taloyhtiöt saadaan paljon paremmin samalle viivalle.

Ilman tätä laskelmaa halvemmalta näyttävä asunto voi lopulta osoittautua kalliimmaksi vaihtoehdoksi.

Mitkä dokumentit ostajan kannattaa pyytää?

Jo muutamalla asiakirjalla pääsee pitkälle. Näitä ei tarvitse ajatella minään erikoistutkimuksena, vaan ne ovat tavallisia taloyhtiön dokumentteja, jotka kannattaa käydä läpi ennen tarjouksen tekemistä.

1. Isännöitsijäntodistus

Tästä kannattaa aloittaa. Isännöitsijäntodistuksesta löytyvät kohteen perustiedot, asuntoon kohdistuva yhtiölainaosuus, vastikkeet, tehdyt korjaukset vuosilukuineen sekä yleensä myös tiedossa olevat tai päätetyt tulevat hankkeet.

Jos pitäisi valita vain yksi paperi ensimmäiseen tarkasteluun, tämä olisi se.

2. Kunnossapitotarveselvitys

Hallituksen kunnossapitotarveselvitys kertoo, mitä merkittäviä kunnossapitotarpeita yhtiössä arvioidaan olevan seuraavan viiden vuoden aikana.

Monissa taloyhtiöissä tämän lisäksi on olemassa pidemmän aikavälin suunnitelma tai PTS.

Dokumenttia lukiessa kannattaa katsoa ensin päivämäärä. Vanha suunnitelma voi näyttää siistiltä paperilla, mutta sen arvo päätöksenteossa voi olla heikko, jos sitä ei ole päivitetty vuosiin.

3. Tilinpäätös ja talousarvio

Näistä selviää, miten yhtiön taloutta on hoidettu, mitä se maksaa ja kuinka paljon osakkailta kerätään rahaa.

Samalla kannattaa katsoa yhtiön lainat, niiden määrät ja takaisinmaksuajat.

On eri asia ostaa asunto yhtiöstä, jossa tuleviin menoihin on varauduttu kohtuullisesti, kuin yhtiöstä, jossa kaikki suuret kulut joudutaan rahoittamaan vasta siinä vaiheessa, kun ne tulevat eteen.

4. Yhtiökokousten pöytäkirjat

Kolme viimeisintä pöytäkirjaa kertoo jo yllättävän paljon.

Niistä näkee, mistä yhtiössä on keskusteltu, mitä on lykätty, mistä on oltu eri mieltä ja mitä asioita ei vielä ole saatu päätökseen.

Hallituksen pöytäkirjoja ei välttämättä anneta ulkopuoliselle ostajalle, mutta niitä voi ainakin kysyä.

Jos olennaisia asiakirjoja, kuten isännöitsijäntodistusta, kunnossapitotarveselvitystä tai tilinpäätöstä ei saada nähtäväksi, sekään ei ole merkityksetön asia. Se on jo itsessään tieto, joka kannattaa ottaa huomioon.

Mitä papereista oikeastaan etsitään?

Dokumentteja ei tarvitse lukea kuin juristi. Olennaista on muodostaa kuva siitä, missä vaiheessa talon eri järjestelmät ja rakenteet ovat elinkaartaan.

Ikä ja alkuperäisyys

Ensimmäiseksi kannattaa käydä läpi talon tärkeimmät kokonaisuudet ja selvittää, mitkä niistä ovat alkuperäisiä.

Näitä ovat esimerkiksi:

vesi- ja viemärijärjestelmä
sähköjärjestelmä
julkisivu
vesikatto
ikkunat
ilmanvaihto
lämmönjakokeskus
hissi
salaojat

Jos rakennus on valmistunut vuonna 1974 eikä putkista löydy minkäänlaista merkintää myöhemmästä uusimisesta, järkevä lähtöoletus on, että putket ovat vuodelta 1974.

Ei siksi, että näin olisi varmasti, vaan siksi, ettei ostajan kannata olettaa korjausta tehdyksi ilman dokumentoitua tietoa.

Käyttöiät

Eri rakennusosille ja teknisille järjestelmille on olemassa tyypillisiä käyttöikiä.

Ne eivät ole tarkkoja viimeisiä käyttöpäiviä, mutta ne antavat hyödyllisen suuruusluokan sille, missä vaiheessa elinkaarta jokin rakenne tai järjestelmä on.

Julkisiin käyttöikätaulukoihin perustuvia tyypillisiä käyttöikiä ovat esimerkiksi:

vesi- ja viemärijärjestelmä noin 50 vuotta
sähköjärjestelmä noin 50 vuotta
betonielementtijulkisivu noin 40 vuotta
bitumikermikatto noin 28 vuotta
ikkunat noin 50 vuotta
koneellinen ilmanvaihto noin 22 vuotta
kaukolämmön lämmönjakokeskus noin 20 vuotta
hissin modernisointi noin 25 vuoden välein
salaojat noin 45 vuotta

Näitä lukuja ei pidä tulkita niin, että esimerkiksi 50 vuotta täyttänyt putki olisi automaattisesti vaihdettava seuraavana päivänä.

Niiden tarkoitus on kertoa, milloin riski ja korjaustarve alkavat olla sellaisella tasolla, että asia pitää ottaa tosissaan myös asunnon hintaa mietittäessä.

Kustannukset

Pelkkä tieto tulevasta remontista ei riitä, vaan ostajan pitäisi yrittää arvioida myös sen euromääräinen vaikutus.

Isännöintiliiton Putkiremonttibarometri 2026 antaa putkiremontin hinnaksi keskimäärin noin 890 €/m² koko maassa ja noin 1 000 €/m² pääkaupunkiseudulla. Luvut on ilmoitettu huoneistoalaa kohden ja niissä ovat mukana märkätilat.

60 neliön asunnossa puhutaan siis suuruusluokaltaan noin 53 000 eurosta koko maan tasolla ja noin 60 000 eurosta pääkaupunkiseudulla.

Sama ajatus voidaan ulottaa muihin suuriin remontteihin. Julkisivuille, katoille, ikkunoille ja hisseille löytyy vastaavia julkisia kustannushaarukoita.

Tarkoitus ei ole arvata laskua sentin tarkkuudella. Tarkoitus on tietää, puhutaanko esimerkiksi 5 000 eurosta, 25 000 eurosta vai 70 000 eurosta.

Ajoitus

Teknisen käyttöiän täyttyminen ei tarkoita sitä, että remontti alkaisi heti.

Esimerkiksi putkiremontin suunnittelu, kuntotutkimukset, kilpailutus, päätöksenteko ja toteutuksen valmistelu voivat viedä realistisesti kolmesta viiteen vuotta.

Ostajan kannalta tärkeä kysymys onkin usein tämä:

osuuko remontti todennäköisesti minun omistusaikaani?

Jos suunnittelet asuvasi asunnossa kolme vuotta, näkymä on eri kuin silloin, jos ostat kodin 15 tai 20 vuodeksi.

Remontteja tehdään usein yhdessä

Korjauksia ei yleensä tehdä täysin irrallaan toisistaan.

Kun iso hanke käynnistetään, samalla voi olla järkevää tehdä muitakin töitä.

Salaojat ja pihatyöt voivat liittyä samaan kokonaisuuteen putkiremontin kanssa. Julkisivuremontin yhteydessä voidaan tehdä parvekkeita tai ikkunoita.

Tämä on yleensä taloudellisesti järkevää, mutta ostajan näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että yhden ikääntyvän rakennusosan mukana voi tulla useita muitakin kustannuksia.

Siksi yksittäistä remonttia ei aina kannata katsoa erillisenä rivinä.

Miten tuleva remontti muutetaan osaksi asunnon hintaa?

Yksinkertaisin tapa on laskea arvio siitä, mikä osa remontista kohdistuu omaan huoneistoon.

Otetaan esimerkiksi 60 neliön asunto talosta, jossa putket ovat alkuperäiset vuodelta 1975.

Jos arvioidaan, että putkiremontti osuu suunnitteluineen noin viiden vuoden päähän ja käytetään laskennassa hintaa 890 €/m², saadaan:

890 €/m² × 60 m² ≈ 53 000 €

Jos samaan aikaan myös salaojat ja lämmitysverkosto ovat elinkaarensa loppupäässä ja ne on järkevää huomioida samassa kokonaisuudessa, laskelma voi näyttää esimerkiksi tältä:

putkiremontti noin 53 000 €
salaojat noin 60 €/m² eli noin 3 600 €
lämmitysverkosto noin 120 €/m² eli noin 7 200 €

Yhteensä ollaan noin 64 000 eurossa.

Tämä ei tarkoita sitä, että ostaja voisi mennä myyjän luo ja vaatia automaattisesti 64 000 euroa hinnasta pois.

Se tarkoittaa sitä, että ostajan pitäisi itse tietää tämä luku ennen tarjouksen tekemistä.

Silloin päätös ei perustu vain siihen, miltä keittiö näyttää tai mitä asunto maksaa ilmoituksessa, vaan siihen, millainen kokonaiskustannus omistamiseen todennäköisesti liittyy.

Esimerkki: kahden kohteen vertailu

Vertailu kahden kohteen välillä voisi näyttää tältä:

	Kohde A	Kohde B
Velaton hinta	235 000 €	265 000 €
Tulevat korjaukset, oma osuus n. 20 vuoden aikana	64 000 €	12 000 €
Vertailuhinta	299 000 €	277 000 €

Ensimmäinen asunto näyttää ilmoituksessa 30 000 euroa halvemmalta.

Kun tuleva korjaustarve otetaan mukaan, tilanne kääntyykin toisin päin.

Halvempi asunto on laskennallisesti kalliimpi.

Ilman remonttien huomioimista tätä eroa ei näe mistään.

Esimerkin luvut eivät ole yhdestä todellisesta kohteesta. Olennaisinta on itse menetelmä.

Jos kahta asuntoa verrataan, molemmat pitäisi laskea samoilla oletuksilla. Jos ensimmäisen kohdalla käytetään optimistisia arvioita ja toisen kohdalla varovaisia, lopputulos ei enää kerro talojen välisestä erosta vaan laskijan omista oletuksista.

Mitä tällainen analyysi vaatii ostajalta?

Periaatteessa ei kovin paljon.

Kun dokumentit ovat saatavilla, niiden läpikäyntiin, rakennusosien iän selvittämiseen ja kustannusten arvioimiseen voi mennä muutama ilta.

Vaikeinta ei välttämättä ole laskeminen.

Vaikeinta on tehdä laskelma johdonmukaisesti.

Jos jokaista taloa arvioidaan eri tavalla, vertailu menettää nopeasti merkityksensä.

Juuri tätä varten Talometri on tehty

Talometri lukee taloyhtiön omia dokumentteja ja muodostaa niiden perusteella laskennallisen arvion korjaustarpeesta käyttäen vakioituja, julkisiin lähteisiin perustuvia oletuksia.

Samat tekniset käyttöiät, samat yksikköhinnat ja samat aluekertoimet käytetään samalla tavalla jokaisessa kohteessa.

Ajatus on yksinkertainen:

sama mittari kaikille taloille.

Raportissa näkyvät myös laskennan menetelmä ja käytetyt lähteet, joten käyttäjä voi tarkistaa, mihin arvio perustuu.

Talometrin raportissa on talon Talometri euroina neliötä kohden sekä KORJAUS- ja HOITO-luokka asteikolla A–E.

Jos käytössä on myös tilinpäätös, mukaan tulee TALOUS-luokka (beta).

Raportti näyttää lisäksi, mitkä rakennusosat ovat jo laskennallisesti myöhässä, millainen korjaustarve eri komponenteissa on ja miltä seuraavien 20 vuoden remonttinäkymä näyttää.

Mukana on myös arvio hankkeiden ajoituksesta.

Kaksi asiaa on silti hyvä ymmärtää

Puuttuvat tiedot

Ensimmäinen liittyy puuttuviin tietoihin.

Talometrin laskenta on tarkoituksella varovainen.

Jos dokumenteista ei käy ilmi, että jokin korjaus on tehty, sitä ei oleteta tehdyksi.

Tämä voi joissakin tapauksissa johtaa varovaisempaan arvioon kuin talon todellinen kunto edellyttäisi, mutta samalla raportista näkee, mihin oletus perustuu.

Puuttuva tieto ei siis piiloudu laskennan sisään.

Mitä Talometri ei ole

Toinen tärkeä asia on se, mitä Talometri ei ole.

Talometri on laskennallinen arvio.

Se ei ole rakennuksen kuntoarvio eikä kuntotarkastus.

Se ei myöskään poista ostajan omaa selonottovelvollisuutta.

Sen tarkoitus on ennen kaikkea auttaa tunnistamaan ne asiat, joista kannattaa kysyä lisää ennen kuin tarjous tehdään.

Hyvä raportti ei siis päätä ostajan puolesta.

Se auttaa ostajaa kysymään oikeat kysymykset.

Tämä kirjoitus on osa sarjaa “Taloyhtiö on osakeyhtiö – käyttäydy kuin omistaja”. Seuraavissa osissa katsotaan taloyhtiötä sijoittajan silmin, hallituksen ja isännöinnin laatua sekä sitä, mitä pienet laiminlyönnit voivat pitkällä aikavälillä maksaa.

Laske kohteen vertailuhinta ennen tarjousta

Talometri muuttaa taloyhtiön dokumenteissa olevan tiedon helpommin vertailtavaan muotoon.

Raportissa näkyvät laskennallinen korjausvelka ja sen erittely, luokat asteikolla A–E sekä 20 vuoden näkymä tulevista hankkeista.

Kun kahden eri kohteen raportit on laskettu samoilla oletuksilla, niitä voi myös verrata keskenään järkevämmin.

Lataa isännöitsijäntodistus osoitteessa talometri.fi/beta, niin saat talon maksuttoman pika-arvion. Täyden raportin voit ostaa suoraan palvelusta.